Uusi-Seelanti 2013

Kaikki neljä peräkkäistä lentoa Aucklandista Kuopioon oli aikataulussaan, koneenvaihdot menivät sujuvasti ilman turhaa odottelua ja kotona oltiin aamulla tasan klo 9. Kissat olivat vanhaan tuttuun tyyliin vastassa. Seuraavaa reissua odotellessa…

Tämän reissun viimeinen päivä Uudessa-Seelannissa meni kaupungilla pyöriessä.
Aamupäivällä käytiin Sky Towerissa ihailemassa Aucklandin maisemia.

Ylhäältä näkee alas.
Tornilla on korkeutta 328 metriä ja ylin tasanne sijaitsee 220 metrin korkeudessa.

Mikäli rohkeutta riittää, niin voi käydä kävelemässä ulkona ja katsella vaikka liikenteen vilinää alla.

Rohkeimmat eivät tyydy kävelyyn, vaan hyppäävät tornista alas 192 metriä. Kuvan vanha herra näyttää esimerkkiä.

Aucklandin edustalla on saaria, joihin pääsee keskustassa sijaitsevasta satamasta mm. katamaraanilla. Satamassa vierailee myös isoja laivoja, tänään niitä oli kolme.

Satamassa on myös paljon ravintoloita, joissa mm. turistit näkyy viihtyvän

Huomenna lähtee lento täältä päivällä kohti kotia ja perillä Kuopiossa meidän pitäisi olla keskiviikkona aamupäivällä.
Uudessa-Seelannissa jään kaipaamaan mäkiä, tuoretta lähiruokaa ja paikallisia kuppiloita. Jyrkkiä ja pitkiä “raatomäkiä” olisin halunnut juosta vielä lisää. Täällä ravintolat eivät tarjoa asiakkaille puolivalmisteista tehtyjä annoksia toisin kuin esim. Suomen ketjuravintolat. Pidän siitä, että tilattua annosta odotellaan tovi aperitiivia nautiskellen. Odottelu palkitaan, ruoka on aina tuoretta ja hyvää. Tällä reissulla tuli syötyä paras pihvi sitten aikoihin ja koko annos juomineen oli täysi 10.
Kylien ja lähiöiden kuppilat saattavat aukaista ovensa sunnuntaisinkin aamulla 6-7 aikaan. Mikäpä mukavampaa kuin poiketa vaikka aamulenkillä hakemassa juomaa tai kahvilla paikallisessa kuppilassa.
Ai niin – tuotetaanhan täällä myös erinomaisia viinejä

Tänään aamulla juostiin helmikuun kotirataultra Aucklandissa. Reitti katsottiin valmiiksi ensitöikseen, kun tänne saavuttiin perjantaina iltapäivällä. Majapaikka (huoneistohotelli) on keskustassa sataman tuntumassa. Lähtö oli suunnilleen Vector Areenan kohdalla Quary Streetiltä, josta juostiin itään merenrantaa pitkin Saint Heliers -lahdelle, jonne on matkaa noin 9 km. Lähdin matkaan paikallista aikaa 5:50 ja Riti noin 6:40. Aurinko nousee täällä seitsemän aikaan eli lähdin juoksemaan pimeän aikaan. Merenrantareitti tuntuu olevan suosittu, sillä ensimmäisen puolen tunnin aikana pimeän vielä ollessa näin noin 10 muuta juoksijaa, joista muuten kaikki olivat naisia. Tunnin jälkeen baana alkoi jo täyttyä ja pyöräilijät olivat myös tuolloin lähteneet liikkeelle sankoin joukoin. Juoksin ensimmäisellä kerralla hieman Saint Heliers -lahden ohi 13 km:n päähän asutusalueelle, jossa sain myös mäkeä muutoin tasaiselle reitille. Ensimmäisen kerran keskustaan takaisin saavuttua kävin juoksemassa myös länteen päin sataman alueella. Riti juoksi 25 km ja minä 50 km. Aamukymmenen aikaan kotirataultra oli jo suoritettu.

Päivä on jo pitkällä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kun takana on noin 48 km.

Kotirataultran lähtö- ja maalipaikka oli keskustassa, Tästä sinne on matkaa vain noin yksi kilometri.

Eipä tässäkään hotellissa ole valittamista, kun on vermeet uuneineen, astian- ja pyykinpesukoneineen ja neliöitä olisi riittävästi vaikka pitempiaikaiseen majoitukseen. Pitää ottaa tässä vielä pienet torkut ennen palauttaville lähtöä. Ehkäpä illalla rentoudutaan enemmän sataman lukuisissa ravintoloissa.

Keskiviikkona vaihdettiin majapaikka Rotoruan motellista Taurangan B&B-majataloon, jossa yövyttiin kaksi yötä. B&B-paikat ovat aina olleet mukavia ja tämänkertainen oli kyllä yksi parhaimmista. Toisena iltana syötiin emännän tekemää venäläistä ruokaa isännän ja emännän kanssa. Evästä oli tarjolla ylin kyllin ja hyvää oli.
Taurangan nähtävyys top one on ranta, jota tietty käytiin katsomassa.

Mount Maunganui on ollut ennen oma kaupunki, nyt osa Taurangaa. Niemen päässä on pieni vuori, jonne kiipeämistä ei kannata jättää väliin.

Rantaa riittää vaikka muille jakaa.

Vaikka uutiset Suomessa kertovat tulipaloista Australiasta, on maaperä kuiva myös Uudessa-Seelannissa kesällä.

Näitä merkkejä näkee tien poskessa ympäri Uutta-Seelantia. Viisari on useimmiten tapissaan kohdassa “Extreme”.

Matkan aikana on tullut poikettua kaupassa jos toisessakin ja jotain pientä on tarttunut kotiin vietäväksi.

Tänään tarttui mukaan tällainen urheilutekstiili. Sillä voisi olla käyttöä vaikkapa Spartathlonissa tai mikseipä vaikka huomisessa kotirataultrassa.

Maratonin jälkeisellä viikolla juoksukilometrit jää yleensä vähiin luonnollisesta syystä, eikä tämäkään kerta tuo siihen poikkeusta. Keskiviikkoiltana tuli kuitenkin aloitettua taas lenkkeily. Kesä on täällä parhaimmillaan ja aurinko paistaa kuumasti päivällä, joten varhainen aamu tai ilta on paras ajankohta lenkkeilyyn. Keskiviikon iltalenkin ja kolmen (to, pe, la) varhaisen ennen aamiaista juostun lenkin saldoksi tuli 101 km. Myös Riti on juossut lenkit aamuisin. Ensi viikolla on tarkoitus juosta alkuviikosta ja yksi pitkä sunnuntaina. Muu liikenevä aika pyhitetään “kulttuurille”.

Eteläisen Tyynen valtameren rannalla oli hyvä baana juosta pitempiäkin lenkkejä.

BB-majapaikan makuuhuone ja kylpyhuone ovat tilavat. Fasiliteetit ovat myös kunnossa, sillä kylpyhuoneesta löytyy mm. hierova poreallas.

Tänään lauantaina Art Deco -viikonlopun tapahtumarikkain päivä. Kävimme seuraamassa kaupungilla mm. lentonäytöstä, vanhojen autojen paraatia ja pukunäytöstä.

Näyttävän vanhojen lentokoneiden lentonäytöksen esittivät ilmavoimien vanhemmat lennonopettajat.

Autoparaatiin osallistui yli 300 vanhaa autoa, myös isäntäväki oli paraatissa mukana Pontiacillaan.

Packard, tuo Yhdysvaltain Rolls-Royce. Ask the man who owns one!

Art Deco -tapahtuman oleellisen asia on, että ihmiset pukeutuvat sen ajan (20-30-luku) tyylisiin vaatteisiin ja tätä ei tosiaan voinut olla huomaamatta. Tässä ladyt ja poika näyttävät mallia.

Ei tapahtumaa ilman kisaa. Tässä classic-pukukisan osallistujat.

Huomenna sunnuntaina onkin sitten reissupäivä. Maisemat ja majapaikka vaihtuu rannikolta sisämaahan.

Kello oli aamulla soimassa klo 5.15 ja aamiainen syötiin talon emännän ja isännän kanssa. Talossa majoittautui myös heidän sukulaisiaan ja emäntää lukuun ottamatta kaikki osallistui kisaan. Jokainen laittoi veikkauksen omasta tuloksesta ennen juoksua paperille. Saapas nähdä kuka voitti ja mikä on palkinto.
Bussi vei juoksijat lähtöpaikalle ja siellä oltiinkin jo hyvissä ajoin tunti ennen lähtöä. Omasta juoksusta ei ole kerrottavaa. Ensimmäinen puolikas noin 1.32.45 ja loppuaika 3.02.13. Kolmenkympin kieppeillä putosi toinen lasi aurinkolaseista kun hikeä pyyhin. Poimin kyytiin ja laitoin vielä takaisin paikoilleen kun “yksisilmäisenä” oli vähän outo juosta.
Rata on virallisesti mitattu. Garmin näytti matkaksi 42.3. Hyvä on tarkkuus Garminissa. Kilometrit oli hyvin merkitty. Juottoasemilla tarjottiin vettä ja urheilujuomaa noin 2,5 dl:n muovipulloista. Tällaiseen en ole Suomessa törmännyt. Lisäksi jokaisella asemilla oli tarjolla isoja sieniä. Pullot tarjottiin suoraan käteen joka ikisellä asemalla – esimerkillistä! Mutkikas ja vähän mäkinenkin reitti juostiin joen vartta vehreän kasvillisuuden ympäröimänä.

Tässä sitä tullaan maalisuoralle.

Hyvä kun maaliin pääsi, niin on emännät kimpussa Tais kuitenkin kengät kiinnostaa enemmän kuin ukko

Maratonin kärkitulokset kokonaisuudessaan. Sarjassa M40-49 juostiin hyviä aikoja.

Muistomitalia ei maalissa jaettu. Ostettiin ennakkoon kahdet laadukkaan oloiset tapahtuman paidat. Naisille oli oma malli tarjolla.
Palautusjuomateltassa, päällä Buller Gorge Marathon T-paita.

Riti paukutti juosta puolikkaan alle 2.10, loppuaika 2.09.21. Espanjasta lahjaksi ostettu Spibelt pysyi lantiolla paikallaan kuin Suomen peruskallio. Hyvä on vyö kuulemma.

Flunssa on jatkunut nyt yli kolme viikkoa. Saada nähdä vieläkö se vaivaa Suomeen takaisin tultaessa. Huomenna mennään katsomaan vielä kaunista luontoa ja muutetaan majapaikkaa.

Perille päästiin aikataulun mukaisesti ja matkalaukutkin oli pysyneet kyydissä tänne saakka. Nyt ollaan lentokentän lähellä motellissa yksi yö. Jospa saisi kunnot unet nukuttua. Kävin hölkkäämässä kuusi kilometriä. Kesäinen ja lämmin keli täällä. Aamulla lennetään Wellingtonin kautta Westportiin eteläsaarelle, jossa olisi sitten kisa lauantai-aamuna.

Torstaiaamu ja kello tulee puoli yhdeksän. Toistaiseksi lennot ovat menneet hyvin ja lennot olleet osapuilleen ajoissa. Quantaksen kone oli iso ja matkustajat olivat kahdessa kerroksessa. Oltiin rivillä 59, mutta turistiluokan etuosassa. Nyt vielä reilun kolmen tunnin lento Aucklandiin, jossa ollaan iltapäivällä sikäläistä aikaa.