Sunnuntaina tulimme tuliperäiseen Rotoruaan. Matkan varrella kävimme katsomassa Taupon lähellä Craters of the Moon -paikkaa, jossa maaperästä tunki höyryä useista aukoista ja mutakuopat kiuhuivat kuplien. 
Maorit olivat aikoinaan hyödyntäneet mutakuoppia ruoanlaitossa. Rotoruassa ilma haiskastaakin välillä mädältä munalta rikin hajun tullessa maaperästä.
Rotoruassa olemme kuntoilleet ja ulkoilleet aktiivisesti. Vaikka kuumuus ja auringonpaiste “vaivaakin” päivällä, voi silti lenkkeillä sankkojen lehvästöjen ja metsien katveessa viileässä ja kosteassa ilmassa. 
Parin kilometrin päässä on sankka punapuumetsä, jossa lenkki- ja pyöräilypolkuja löytyy joka kunnon mukaan. 
Eilen Jarmo teki mäkitreenin paikoin hyvinkin jyrkällä polulla. En ymmärrä, miten siinä ylipäätään edes juokseminen onnistui, kun minulla jo kiipeäminenkin otti hengen päälle. Neljän kilometrin matkalla nousua oli 350 metriä. Hienot näkymät Rotorua-järvelle odottivat polun päässä vuoren huipulla (758 m). 
Kun kuntoilee, niin pestävää riittää. Motellissa pyykinpesu onnistuu halvalla.
Tämän lahden tieltä löytyikin aika paljon eläinten ruatoja. Lahdella näkyi asustavan myös mustajoutsenia! Täytyi ihan tarkistaa, onko sellaisia oikeasti olemassa, mutta niitähän asuukin tällä puolella maapalloa.
Tänään törmättiin ensimmäisen kerran suomalaiseen tällä reissulla. Nainen oli jo asunut vuosikymmeniä Uudessa-Seelannissa ja osasi, ihme kyllä, ihan sujuvasti suomea vielä.
